Elän jälleen hetken sydämeni tunteiden äärellä sisäisen sotkun siivoajana. En enää pelkää tavoittaa ja näyttää sisältäni sanojani, rakkautta ja surua siitä, miten pelossani tulin rakkauden hylkäämäksi. Suruni on sisälle jäänyttä pelkoa siitä, että joskus omaa rakkautta ei ole voinut ilmaista, näyttää ja antaa eteenpäin.
On käsillä heinäkuun viimeiset päivät. Vadelmat ovat kypsyneet hehkuvan punaiseksi ja aurinko paistaa ja minä tunnen.. Niin, mitä minä tosiaan tunnen? Olen luovuttamassa itsestäni ulos jotain todella suurta, henkilökohtaista, lähes koko elämäni sydämelläni ja painona kehossani kantamaani kipua. Täällä tunteiden turvassa minä löydän ilokseni yhä uudelleen sisältäni ulos pulppuavan ja parantavan, surujen virran.
Tällä kertaa minä lasken ilossani kyyneleet virran mukana matkaan. Hyppään veteen lapsen lailla, ilman ennakkokäsitystä tulevasta sillä sydämeni on vapaa tuntemaan, ottamaan vastaan rakkautta. Jakamaan vastuun, ilon ja kiitollisuuden omasta rakkaudesta. Sisäinen lapseni riemuitsee kädet ilmaan ojentuneena, ja minä vapaudun sydämeni turvasta käsin nauraen virran mukaan! Muutun sen osaksi pisaroita, yhdeksi suureksi virraksi, enkä enää tunne itkeväni surusta, rakkauteni menettämisen pelosta vaan vapaudesta rakastaa, ilosta ilmaista itseäni ja herkkyydestä tuntea olevani elossa.
Kivussani kehooni jääneet yksinäiset kyyneleet, tunteet ja sanat, joita olen nieleskellyt, sisäänpäin hengitykselläni aisoissa pidellyt, kuin peläten surun tekevän minut haavoittuvaiseksi ovat yhtä rakkauden kanssa, jota olen pelännyt vapauttaa maailmaan pienestä tytöstä saakka. Aina siitä saakka kun nuo kyyneleet pysähtyivät sisälleni. Jääden jumiin, blokaten onneni ja tunteeni aidosta yhteydestä rakkauteeni. Minussa asuu oman rakkauteni luoja ja syvästi tunteva ihminen. Tunnetyö tuo mukanaan vastuun ja vapauden itsestä ja muista, olemaan omalle sydämelle ja maailmalle totta. Olemaan maailmalle ja itselleni näkyvä. Lopultakin olen vapaa rakastamaan näkyvässä maailmassa. Tulemaan yhteen sydämeni kanssa ja täyttämään omat toiveeni rakkaudestani. Olen valmis näkemään itseni kulkemassa osana maailmaa. Olen valmis rakastamaan maailman kanssa.
Tunnen todellista vapautta peloista luopuessa, helpotusta tullessani näkyviin omana itsenäni jakaessani sisälle jääneitä tunnemuistoja. Kirjoitan itse säännöt sille millainen rakkaus olen. Kun olet tuntenut ja vapauttanut on tekojen aika. Ehkä nyt sisäistä tunnetyötä tehneenä, voinkin käydä vanhan tavaravaraston kimppuun. Niin vanhoista tavaroista kuin kehossa asuvista peloistakin saa alkaa luopua. Minulla on vastuu tulla esiin omalla rakkaudellani, koska rakkaus on ihmisten yhteinen maailma, jossa sydämeni herkistyy ja herää tunteiden avulla eloon. Minä pystyn luottamaan kipuni vapaaksi omaan rakkauteen. Suruni asuu jo maailmassa. Sillä on kaiken pimeän pelon jälkeen paikka johon kuulua ja koti minne mennä.
Sydänsekoitus 